Kallio Kipinöi 2013 suojelija on Tuomari Nurmio

20.11.2013

Kuva: Johanna Kustannus
Kuva: Johanna Kustannus

Kallio Kipinöi –festivaalin suojelija Tuomari Nurmio on valmis palaamaan stadiin. Toimittaja ja KKV:n aktiivi Arja Aho kävi jututtamassa Tuomari ”Hande” Nurmiota.

Tuomari Nurmio on tilannut jallun. Hän katsoo Mannerheimintielle pimenevää päivää ja työpäivän päättävää ruuhkaa. Istumme Lasipalatsin toisessa kerroksessa, Helsingin ytimessä.  Helsinki on Tuomarin valtakuntaa. Sen kadut ja kuppilat ovat tuttuja, jotkut liiankin tuttuja. Nurmion musiikillinen ja kielellinen koti on Kalliossa. Hän asui lapsuudessaan useaan otteeseen Kalliossa ja Sörnäisissäkin, kunnes perhe muutti 1960-luvun puolivälin jälkeen Roihuvuoreen.  

-Kalliioon osuivat ikävuoteni kymmenestä kuuteentoista. Se oli monella tapaa merkittävä jakso. Asuimme Hämeentie 36:ssa.  60-luvulla oli kovin rokkibuumi, mitä Suomessa oli, paljon kovempi kuin 50-luvulla.  Elvis oli vielä silloinkin Kalliossa ihan ykkösjätkä. Kaikki kuuntelivat Elviksen levyjä.


Hakaniementorilla oli Hakakerho, kuuluisa rokkiklubi, mutta muuten nuorisolle oli hyvin vähän paikkoja, saati alaikäisille, kuten tuolloin Nurmiolle. Koulubileissä soitettiin joskus rokkia, ja joskus Nurmiokin meni pummilla ja vaatimattomasti väärennetyillä papereilla baareihin sisään.

-Vuoden 1963 musabuumi oli rankka juttu. Se teki suuren vaikutuksen ja aiheutti Kallion kulmilla kuohunnan. Engelsmannit olivat lähempänä meitä tavallisia tyyppejä kuin Elvis vaaleanpunaisella Cadilacillaan Hollywoodissa. Ja Englannissa satoi joskus vettäkin.

Nurmio kävi koulua Torkkelinmäellä poikakoulussa Tossussa.  Samassa koulussa, vuotta alemmalla luokalla oli myös nyt edesmennyt näyttelijälegenda Matti Pellonpää.
-Koulua johdettiin sotilaallisella kurilla, mutta huonolla menestyksellä.  Se oli jatkuvaa kapinointia ja rähjäämistä ja huonoa koulumenestystä.  Tossu yritti kilpailla Ressun ja Norssin kanssa, muttei siitä mitään tullut.

Nurmio puhuu kiireettömästi ja kuin maistellen muisteloja. Hänen tarinoissaan on tuoksuja ja rytmiä. 1960-luvun Kallion rappukäytävissä haisi paistetut silakat. Kaikkialta kuului lasten mekastus. Joka korttelissa oli yleinen sauna ja joka toisessa leffateatteri.  Läheisistä leipomoista ja paahtimosta leiju ilman täyttävä leivän ja kahvin tuoksu. Pihoilla oli koksikuormia ja perunakauppiaat
-Oli rankkaa avata ovi, kun vastassa oli mies, jolla oli käsissään pitkät veitset. Se oli kiertävä veitsenteroittaja, Tuomari Nurmio hymyilee.

-Kalliosta löytyy aika monia  aikakerrostumia. Siellä tuli pyörittyä aina 90-louvulle asti. Kallio on muuttunut paljon, mutta se on jollainlailla edelleen levoton. Sörkan rannassa on Flow-festarit ja kaikkea hottia. Entiselle joutomaalle rakennetaan luksusasuntoja.  Trendibaareja on vierivieressä.


Nurmion mielestä Kallion muutos on kuitenkin hyvä asia.
-Kallio on samalla tuttu ja eksoottinen. Talot ovat entisillä paikoillaan ja jotkut putiikitkin pysyneet pystyssä. Kallio pysyy kiinnostavana tällaiselle turistille.

 Pako stadista
Nurmio asuu nyt Espoossa tai on asunut jo 12 vuotta. Espoo linkittyy aikaan, jolloin Nurmio halusi kaupungin mölystä pois.
-Pakenin Helsingistä ensin Munkkaan ja sieltä 20 vuotta sitten monien sattumien kautta Riihimäelle parikotitaloon vanhojen tuttaviensa kanssa. Silloin tuli pyörittyä liikaa kaupungilla ja kapakoissa. Mulla oli kuin fyysisiä hylkimisoireita. Kuppilaa oli joka puolella ja aina frendejä. Oli vaarallisen helppoa mennä kapakkaan.  


Nurmio on nyt valmis palaamaan Helsinkiin, mutta ei välttämättä Kallioon. Hän ei halua paikkoihin, joissa on jo joskus asunut.
-Monta kertaa Espooseen ajellessa mulla oli sama fiilis kuin ajaessa Riihimäelle, että pääsen vapauteen. Nyt stadi vetää kuin magneetti takaisin päin. Olen hyvällä tavalla utelias. Nyt voisin tsekata muita asioita kuin räkälöitä, vaikka teattereita, keikkoja, konsertteja ja katuelämää.

Katupojan slangi
Tuomari Nurmio on paitsi Kallio Kipinöi –festivaalin suojelija myös avajaisklubin pääesiintyjä. Mies ja kitara –pohjalta kuullaan tietty slangia, uuden levyn Dumarit ja Spuget tuotoksia. Levy on kunnianosoitus Helsingille ja stadin slangille. Levyn kappaleista Sörkan satakieli  ja Skulaa tai delaa liittyvät Kallioon.
-Sellaisia sanoja on aika vähän, mitä mä nimitän ensimmäisen asteen slangisanoiksi, joita ei ole yleiskielessä lainkaan. Hyvin nopeasti joutuu pyörittämään  biisien sanoituksessa samoja sanoja eri järjestyksessä.  Slangi on silti ilmaisuvoimainen kieli. Siinä on soljuvuutta ja kolmen konsonantin kulmikkuutta.

Nurmion slangi on enimmäkseen Kalliossa 60-luvulla opittua, kouluissa ja kaduilla puhuttua ja vanhoilta kadun starboilta poimittua. Osa sanoista on uudelleen elvytettyjä vielä vanhemmalta ajalta ja osa tietysti paljon uudempia.
-Mutta mitään museokamaa levyn slangi ei ole. Ton tyyppistä läppää heitetään päivittäin.

Slangi ei ole murre, vaan Nurmion mukaan se on kielipeli. Slangisanasto täydentyy ja muuttuu. Kieleen voi kokoajan keksiä jotain uutta.
-Jokun pitäisi kirjoittaa kirja slangisanojen alkuperästä, etymologiasta. Olen vähän pettynyt, ettei sellaista teosta vielä ole. Nyt tarvitaan asiantuntijaa. Toivottavasti joku tarttuu tähän.

Avajaisklubi 15.11.2013 ravintola Milenka, Haapaniemenkatu 3-5.
Kallio Kipinöi –kaupunkifestivaalit 15.-24.11.2013. Ohjelmisto: kallionkulttuuriverkosto.fi
Arja Aho
Kirjoittaja on freetoimittaja ja KKV:n hallituksen jäsen